Protokoulun toteutusmalli


Protokoulun toimintatapa kaaviona.
@annekarkulahti kuvasi asian Twitterissä näin: ”Koulusta kiinni teoilla, ei visioilla, 5.4. Nurmijärvellä #protokoulu via @protokoulu #hyvätuutiset protokoulu.ideascale.com”

5.4. Nurmijärvellä toimitaan näin, mutta jatkossa Ideascalen tilalla käytetään Pilviväylän QA-palvelua.

”Science” vai ”Arts”?

Oppimisen uudet tuulet eivät todellakaan rajoitu teknologiaan.

Mitä uutta annettavaa verkon kautta on tullut oppimiseen ihan toisissa merkeissä? Mitä jakaminen ja yhteisöllisyys ovat tuoneet esteettisen kokemuksen tai taideaineiden näkökulmista? Millaisia haasteita tai tarpeita hektinen aikamme tuo yksilölle ja yhteisölle, jotta kokemus säilyy ehyenä?

Protokoulu on paikka pohtia ja avata kaikenlaisia oppimisen ja ihmiseksi kasvamisen haasteita. Esitä ideasi tai ajatuksesi http://protokoulu.ideascale.com

OMK:n Pilviväylä-hanke Protokoulun kumppaniksi

Protokoulun tavoitteena on saada yhteisöllinen tekeminen tutuksi tavaksi ratkaista niin arjen ongelmia kuin rakentaa ideoista tulevaisuuden hyviä toimintatapoja.

Tällä kertaa käytämme yhteisölliseen työhön verkossa http://protokoulu.ideascale.com -palvelua. Iloinen uutinen on, että löysimme yhteisen sävelen Jarkko Moilasen (OKM) ja Mikko Jordmanin (Protokoulu) tapaamisessa, jossa päätettiin yhteisestä tavoitteesta: Protokoulu toimii tämän toiminta- ja ajattelutavan edistäjänä ja Pilviväylä kehittää suomalaisen palvelun tällaiseen yhetisölliseen työskentelyyn verkossa.

Hienoa! Kiitos Jarkko, Pilviväylä ja OKM!

Protokoulu-tapahtuman ajankohta on päätetty

Ensimmäinen Protokoulu-tapahtuma järjestetään lauantaina 5.4.2014 klo 11-15 Nurmijärven Yhteiskoululla. Koulussa on erinomaiset tilat sekä wlan tapahtuman käyttöön. Lähistöllä on useita lounaspaikkoja ja tapahtumassa on kahvi-/teebuffee pientä korvausta vastaan.

Itse tapahtuma on ilmainen osallistujille ja sen ohjelma rakentuu jokaisen oman osallistumisen varaan – esiintyjiä ei ole eikä sen enmpää yleisöäkään.

 

Koulun haasteita

Oppiminen on oma juttunsa

– hyvä oppiminen myös. Koulu on kuitenkin instituutio, josta Wikipedia sanoo seuraavaa:

”Koulu on usein valtiollinen instituutio, jonka tehtävänä on järjestää virallista, tutkintoihin johtavaa koulutusta. Koulunkäynti perustuu Suomessa oppivelvollisuuteen, johon liittyy perustuslain takaama oikeus ilmaisen peruskoulutukseen ja jatkokoulutukseen varallisuuden estämättä. Oppivelvollisuusiän ylittäneiden osalta puhutaan yleensä oppilaitoksesta.

Suomen sana koulu tulee latinan ja ruotsin kautta kreikan sanasta skhole. Kreikan sana merkitsi vapaiden miesten vapaa-aikaa, joutenoloa, jota he käyttivät henkiseen ja ruumiilliseen itsensä kehittämiseen.(… AIKA kauas on tuosta päästy… kirjoittajan huomautus)

Koulua voidaan pitää instituutiona, jonka tehtävä on alun perin ollut ratkaista sosiaalistumisen ongelma. Nykyisin koululle sälytetään muitakin kasvatuksellisia ongelmia, kuten syrjäytyminen, huumeiden käyttö ja niin edespäin.[1]” – http://fi.wikipedia.org/wiki/Koulu

Juuri nyt koulusta käydään paljon keskustelua. Vähän aikaa se kosketti PISA-tulosten myötä laajemminkin kansalaisia, mutta jo kuukaudessa asia on vaipunut lähinnä opettajien keskinäiseksi keskusteluksi, jossa pontimina ovat mm.

Mistä koulussa on kysymys ja mistä siellä pitäisi olla kysymys?

Alla linkkejä muutamaan hyvään kirjoitukseen. Jos jotain ajatuksia herää, tule mukaan kysmyksillä ja ideoilla http://protokoulu.ideascale.com

Miten itse suhtaudun kuvattuun kehityksen, pidänkö sitä toivottuna/ei-toivottuna?
Kuinka todennäköisenä pidän kuvattua kehitystä?
Miten muut yhteisössäni suhtautuvat asiaan? 
Miten muut yhteisön ympärillä suhtautuvat?
Mitä voimme oppia toisiltamme asiassa?
Kuinka paljon voimme vaikuttaa asiaan?
Kuinka tärkeänä sitä pidämme?
Mitä tehdään jos tehdään?

”Matematiikka on tärkeä oppiaine. Miten sen opetusta voitaisiin kehittää?”  http://www.aikajaavaruus.fi/matematiikka/
”Särmikkään mutkainen tie kohti yksilöllistä omaan tahtiin etenevää matematiikan opetusta”  http://hetkia-alakoulussa.blogspot.fi/2014/01/sarmikkaan-mutkainen-tie-kohti.html
”Transforming Education: The One Thing I’d Change in 2014:” http://www.edutopia.org/blog/the-one-thing-elena-aguliar
”Tulevaisuudentutkija: Tällainen on maailma ja Suomi vuonna 2064” http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288638262319.html
”Tulevaisuustutkijan kuva Suomen lähivuosista – ”kuin musta surma” http://yle.fi/uutiset/tulevaisuustutkijan_kuva_suomen_lahivuosista__kuin_musta_surma_/7008541
”Suomalainen työelämä uusiksi – näin siitä hyvä tulee http://yle.fi/radio1/asia/mika_maksaa/suomalainen_tyoelama_uusiksi_-_nain_siita_hyva_tulee_42107.html
Teknologiaa ei ole vielä valjastettu opetukseen http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/teknologiaa-ei-ole-viel%C3%A4-valjastettu-opetukseen-1.53472
Huuhaata: Kerromme tarinoita ja opimme tarinoista, todellisista ja muunnetuista. Samalla pyrimme ymmärtämään kokonaisuuksia ja niiden osia. Osa oppimisesta perustuu paradigmaattisen tiedon omaksumiseen ja sillä on yhtä tärkeä rooli oppimisessa kuin tarinoihinkin perustuvassa oppimisessa. Miten saamme nämä kaksi tapaa oppia keskustelemaan keskenään niin, että syntyy jotain uutta?http://pelipeda.ning.com/m/blogpost?id=6442290%3ABlogPost%3A23655

Pasi Sahlbergin ajatuksia (YLE Ajantasa 31.12.2013)

Pasi Sahlberg oli tänään haastateltavana Ylen Ajantasassa.
Niin kuin oli tiedossakin, Pasi Sahberg esittää erityisesti peruskoulun  kehittämiseen suuntia, jotka sopivat hyvin Protokoulun ajattelun innostajiksi.  

 

Lähtökohtia

Pasi Sahlbergin mukaan peruskoulu  on tänään vanhanaikainen. Se luotiin erilaisena aikana, erilaiseen maailmaan. Näkyvänä osoituksena tilanteesta on nuorten mielenkiinnon ja intohimon puute kouluoppimista kohtaan

 Tuntijako ja OPS ei riitä ratkaisuksi

Haasteena koululla on se, että nuoria on entistä vaikeampi innostaa, vakuuttaa koulun tavasta toimia ja  mielekkyydestä. Siitä että opiskellaan asioita etukäteen päätetyn kalenterin ja aikataulun mukaan 45 minuutia yhtä aihetta kerrallaan .

Miten peruskoulu pystyy auttamaan intohimon löytämisessä?

80-luvulla kun toimittaja oli koulussa tai aiemminkin riitti, että  kouluttautui ”johonkin ammattiin”. Nyt se ei riitä, koska ammatit muuttuvat ja monen nuoren tulevaa ammattia ei ole vielä edes olemassa.
Tässä maailmassa oppiminen rakentuu intohimon ja oppiskyvyn varaan. Jokaisella on joku asia, jota kohtaan tuntee  intohimoa. Ratkaistava kysymys kuuluu, miten se rakennetaan uuteen peruskoulu?

”Ei pikkasen viilaamalla.”

Kaikki pitää muuttaa – pitää ajatella kokonaan uudestaan, lähtien siitä mikä on peruskoulun tavoite ja tehtävä.

Pasi Sahlbergin mukaan uuden peruskoulun suuntaviivat ovat seuraavia:

  • Luokkamuotoista opetusta on selvästi vähemmän
  • Yksilöllistä oppimista on enemmän.
  • Yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta on enemmän.
  • Oman elementinintohimon löytäminen pitää ottaa koulun onnistumisen arvioinnissa keskeiseksi.

Millaisella rakenteella edellä kuvattuja asioita voitaisiin Sahlbergin mukaan toteuttaa?

  • Aamulla luokkamuotoista opiskelua
  • Iltapäivällä työpajoja, projektitöitä, yhteiskunnassa tapahtuvaa työtä jne.
 Mikä on teknologian rooli?
  • Iltapäivä toiminta voisi toteutua teknologian luomassa raamissa, sitä hyödyntäen.
  • Aamupäivänä ilman teknologiaa –  tarjotaan lapsille ja nuorille ajanjakso vapaana tekniikasta. Mm. käsinkirjoitus saisi harjoitusta tuona aikana
    • Oma kommenttini: Tämä on selkeästi uudenlainen, herättävä avaus Pasi Sahlbergilta. Tuntuu ehkä hieman karkealta jaottelulta rajata teknologian käyttöä pois  nimenomaan näin? Sen sijaan se, että oppimisessa olisi selkeästi teknologiaa hyödyntäviä ja toisaalta siitä vapaita ”slotteja” tai ”aikaikkunoita” tuntuu erittäin hyvältä ajattelun lähtökohdalta.

Oppiaineista, sisällöistä ja niiden toteutuksesta

Jotkut sisällöt ja oppiaineet olisivat Sablbergin mukaan parhaiten toteutettavissa luokkamuotoisessa  aamupäivässä. Omasta kokemuspiiristään lähtien hän nostaa tähän mm. matematiikan, fysiikan ja kemian. Tässä Sahlberg näkee vaihtelua, jossa pitäisi käyttää opettajien omaa osaamista ja  jättää asia koulun päätettäviksi.

Yhteistoiminnallinen oppiminen sopii kaikkiin aineisiin.

Kun  yhteistoiminnallinen oppiminen toteutetaan oikein, se sopii kaikkiin aineisiin. Lähtökohtia ovat sopivan pienet ryhmät sekä tehtävinä oikeat ongelmat, joita kukaan ryhmässä ei osaa heti ratkaista.

Mitä suomalaisessa peruskoulussa ehdottomasti pitää säilyttää?

Paljon! Sen filosofiaVälitunnitKouluruokailuKaikille yhteinen koulu järjestelmä, joka on jokaiselle yhtä hyvä! Tämä pitää säilyttää eikä  lähteä segregaation tielle mm. Ruotsin malliin.

Ja lopuksi:

  • Valinnaisuus? Lukion Tuntijako? Millä saadaan aikaan kiinnostavuus, jotta valinnaisille kursseille hakeuduttaisiin? Tätä verrattiin Harvardiin, jossa kursseille hakeutuminen on täysin vapaata ja kurssin pitäjän on onnistuttava saamaan kurssilleen opiskelijoita.
  • Oppivelvollisuuden jatkaminen?
    • Mikä motiivi uudistuksella on? Asian koskee pientä osaa ikäluokasta, joka ei pääse tai halua jatko-opintoihin. Sahlberg näkisi kymppiluokan kehittämisen parempana suuntana.
      Ratkaisuja ongelmaan pitäisi rakentaa jo peruskoulun puolella eikä näin. Ratkaisu on kallis ja ei ratkaise ongelmaa.

Amerikkalainen koulujärjestelmä

Amerikkalainen koulujärjestelmä on paljon parempi kuin puhutaan. Monia asioita suomalaiseen koulujärjestelmään on otettu nimenomaan Amerikasta. Yksi erityinen vahvuus sikäläisessä järjestelmässä on ilmaisu- ja vuorovaikutustaito, josta meillä on opiksi otettavaa. Myös pedagoginen johtajuus taisi tulla mainittua tässä (esim. Fullan, Hargreaves).

 Viisaita sanoja taas Pasi Sahlbergiltä. Tässä suunnassa ojn hyvä pohtia asiaa eteenpäin. Muutama mieleen tästä nousseena jatkona voisi nostaa seuraavat:

Sir Ken Robinson – intohimo, luovuus
Sugata Mitra – yhteisöllisyys, intohimo, oikeat kysymykset (SOLE)
Pekka Peura – oman oppimisen omistajuus (http://maot.fi)

Ja Pasi Sahlbergin blogi

 

 

Vierasblogi: Kouluvisioni

Paavo Jordman, peruskoululainen 8. lk

Kouluvisioni

Ihanteellisessa peruskoulussa olisi läsnä monipuolinen jäsenistö. Tavanomaisten oppilaiden, eli kaikkien 6-16 -vuotiaiden suomalaisten lisäksi koulussa olisi eri inhimillisten alojen asiantuntijoita (ylläpitävät omaa luokkahuonetta ja ovat aina luokassaan neuvomassa ja innostamassa oppilaitaan omassa alassaan sekä olemalla kiinnostunut oppilaiden työstä), oppimisen asiantuntijoita (keskustelevat ja neuvovat oppilaita oppilaan oppimisen kokonaisuuden hallitsemisessa ja kaikissa oppimiseen liittyvissä asioissa), muuta henkilökuntaa (kuten ruokalan-) ja ketä tahansa muita, jotka haluavat olla mukana – oppimassa ja tekemässä työtä yhteisen hyvän puolesta. Kaikki nämä, oppilaista keittäjiin olisivat päättämässä koulun asioista. Yksittäinen koulu ei täten olisi vain opetusta ja työtä antava talo vaan myös alueellinen tavallisesta oppimisesta vastaava järjestö.

Nykyään peruskoulussa on 9 luokkaa mutta supistaisin määrän kolmeen, koska lastenkin on toimittava mahdollisimman monipuolisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Luokka- jakoa en halua kuitenkaan poistaa, koska 6- ja 16- vuotias haluaa oppia eri asioita ja eri lailla; vaikka tulevaisuuden koulussa voisikin järjestää kaikkien koululaisten yhteisiä projekteja.

Tulevaisuudessa koulun tulisi keskittyä aivan eri asioihin kuin nykyään. Koulu ei ole kehityksen myötä enää tiedonhankinnan ensisijaisia keinoja eikä koulun ole järkevää opettaa kaikkea sen nykyistä tietosisältöä kaikille maailmassa, jossa kaikki tieto on saatavilla käden käänteessä. Sen sijaan koulun tulisi panostaa kansalaistaitoihin, sillä taito on avain tietoon, eikä toisin päin.

Tämän perusteella jakaisin koulun oppisisällön (joka on nykyään varsin monipuolinen ja mainio mutta yksittäiselle oppilaalle AINA vääränlainen):

  1. TÄYSIN PAKOLLISIIN aineisiin, jotka ovat pohja-aineita ja jotka opettavat kaikille ihmisille pakollisiksi katsottavia asioita. Näitä ovat mielestäni nämä:

    1. Kielitaidot” (aine, jonka juuret ovat äidinkielessä),  joidenka sisältöä ovat lukemisen,     kirjoittamisen, viestinnän ja median (-lukutaidon & -kriittisyyden & -tuottamisen) hallitseminen; taitoja, jotka kuuluvat ihmisen olemukseen.

    2. Tarpeelliset nyky-yhteiskuntataidot”, jonka sisältönä ovat esim. sellaisia taitoja kuten kierrätys, kengännauhojen solmiminen, ohjelmointi, ensiapu,  terveelliset elämäntavat, työnteko ja yhteistyö.

    3. Matematiikka, koska se on maailmankaikkeuden ja ihmisen (ajattelun & kehityksen) kannalta ehdotonta osata.

    4. Liikunta, sen takia että se on jokaiselle ihmiselle tärkeätä terveyden ja ilon lähteenä.

  2. PAKOLLISIIN VALINNAISIIN, jotka olisivat pääasiassa tieteitä ja

    http://visualwritingprompts.files.wordpress.com/2012/05/school-v-life.png

    http://visualwritingprompts.files.wordpress.com/2012/05/school-v-life.png

    taiteita. Pakollisten valinnaisten idea on se, että niitä annetaan tietty määrä ja oppilas saa opiskella niistä mitä vain oman valintansa perusteella, mutta niistä on kuitenkin täytettävä oman koulupäivän pakollinen osuus. Jokaisen oppilaan on omistauduttava täten joillekin yhteiskunnalle hyödyksi oleville inhimillisille aloille, mutta juuri niille, mille haluaa, ei niille, jotka on ylhäältä päätetty. Pakolliset valinnaiset olisi aineina järjestelty niin, että luonnontiede (sisältäen biologian, lääketieteen, geologian, maantieteen, fysiikan, kemian ja tähtitieteen) olisi yksi aine. Samoin ”ihmistiede” (sisältäen yhteiskuntatieteet , psykologia ja historian), sekä sovelletut tieteet (teknologia, teollisuus, maa- ja metsätalous, käsityö, kaupalliset tieteet) ja lisäksi puoliväkisin tekemäni ”neljännen tiedeaineen”, jolle minulla ei ole nimeä (sisältäen filosofian ja teologian sekä rajatieteen). Lisäksi kuvataide (laajennetulla sisällöllä: maalaus&piirustus, tekstiilitaide, keramiikka, valokuvaus- ja videotaide, grafiikka, kaikki tietokoneella tehtävät taiteet) olisi yksi laajoista oppiaineista, samoin ”esitystaide” (sisältäen musiikin, näyttelemisen & elokuvien tekemisen ja tanssitaiteen). Lisäksi omia kokonaisuuksiaan ovat erilaiset käytännölliset aineet kuten kotitalous ja kielet.
    Mitään näistä ei mielestäni ole ihmisen kannalta pakko hallita. Sellainen henkilö, joka ei peruskouluaikansa aikana mene kertaakaan jonkin aineen tunnille, saa kuitenkin tietää aineen nimen, tutkimusalan ja perusperiaatteet. Ja koulu on ihanteessani järjestelty niin, että oppilasta kannustetaan monipuoliseen eri alojen opiskeluun ja niin että oppilas  voi yhtä hyvin mennä vuorotellen niistä jokaiseen tai mennä vain pariin.
    Nämä aineet on järjestetty laajoiksi kokonaisuuksiksi siksi, että tosielämässä eri tieteet, taiteet ja elämän alat liittyvät toisiinsa, ovat yhtä, eivät erillisiä purkkeja.

  3. VALINNAISIIN VALINNAISIIN, jotka olisivat niitä valinnaisia, joista johonkin voi valita mennä koulupäivän päätteksi (tai milloin vain) tai mennä kotiin. Nämä ovat kenen tahansa koulun jäsenen järjestämää oppimistoimintaa – maastossa samoilemisesta ja luontokuvien ottamisesta, jalkapallosta ja samalla tapahtuvasta ryhmätyöskentelystä, tekstipelin ohjelmoimisesta tai polkupyörän tuunaamisesta taiteellikseksi, sammalen solujen tutkimiseen ja tulosten raportointiin, mielipidekirjoitusten kirjoittamiseen ja lehteen lähettämiseen, filosofisiin väittelyihin tai museokierrokseen.
    Näiden järjestäjän tulisi olla osaava ja kiinnostunut valinnaisen aiheesta ja niiden tulisi olla tehty niin, että ne kiinnostaisivat myös osanottajia.

Kaikki oppilaat laativat pakollisista valinnaisistaan suunnitelmat lukuvuoden alussa oppimisen asiantuntijoiden avustuksella. Näitä suunnitelmia ei kuitenkaan ole pakko noudattaa ja omaa linjaa voi muuttaa milloin vain, mutta oppimisen asiantuntijan sopii olla tällöinkin avustamassa oppilasta. Oppilas saa mennä siis opiskelemaan mitä vain milloin vain, pakolliset aineet muodostavat ainoan poikkeuksen. Luokkahuoneet ovat yhtä kuin oppiaineet. Esim. kolmannella ikäryhmällä (7.-9.- luokilla) on yksi (tai enemmän) omia luonnontieteitten luokkia. Yhdessä luokassa on taas yksi tai enemmän saman aineen asiantuntijaa.

Luokassa oppilaat ovat itsenäisesti ja vapaavalintaisesti jakautuneet ”pöytiin”, eräänlaisiin oppimisryhmiin. Tällaisia pöytiä voisivat olla eräässä luonnontieteiden luokassa eräänä päivänä esim. biologian pöytä, geologian pöytä ja tähtitieteen pöytä. Pöydän jäsenet tekevät lähtökohtaisesti koulupäivän aikana yhteisen projektin, joka esitetään päivän päätteeksi luokan edessä tai mikäli sitä ei saada valmiiksi, voivat oppilaat päättää jatkaa huomenna. Jos oppilailla on halua, töiden lopputuloksen voidaan jakaa koko koululle tai koko maailmalle. Monitieteellisissä projekteissa moni pöytä voi olla yhdistynyt. Luokissa pöydät muodostetaan oppilaiden ”omista” helposti siirrettävistä pulpettien tapaisista pikkupöydistä. Jos oppilas ei halua osallistua yhteisprojektiin, voi hän tehdä omaa- tai parityötä luokassa. Jos oppilas (tai pöytä) päättää mennä opiskelemaan kouluun luokan ulkopuolelle, hän ilmoittaa oppiaineen asiantuntijalle ja palaa ennen lopullista lähtöään koulusta.

Luokkatyössä hyödynnetään esim. TVT:tä ja oppilaiden omia mobiililaitteita sekä sosiaalista mediaa. Näiden kaikkien käyttöä opetellaan pakollisissa aineissa, jotta niitä voidaan käyttää valinnaisissa mahdollisimman hyvin. Mielestäni olisi hienoa, että luokissa olisi monia dataprojektoreja ja paitsi, että niiden avulla voisi toteuttaa esityksiä, voisi niillä toteuttaa sähköisiä työpöytiä, eli sellaisen ja liiketunnistimen avulla työpöytää voisi käyttää kosketusnäyttönä yhteisessä työskentelyssä: Esimerkiksi ajatuskartan tekemisessä tai ideoiden pläräämisessä. Oppimateriaalit ja muistiinpanovälineet ovat mielestäni sähköisinä nykyaikaisempia ja toimivampia, koska tällöin oppilaat voivat nähdä vanhat oppimateriaalit peruskouluajan jälkeenkin ja muistiinpanot voi koota kuten haluaa ja niitä voi tarkastella loppuelämässä aina. Materiaaleina voi käyttää kaikille oppilaille avoimia kouluoppimateriaaleja sekä koko internetin sisältöä (jonka käyttöä on opetettu pakollisena).

Koulupäivänä on yksi pitkä ruokatauko sekä muita lyhyempiä taukoja. Oppiainetta saa vaihtaa milloin vain päivän aikana, mutta ryhmätyöskentelyn kannalta ideaalista on se, että ainetta vaihdetaan kerran päivässä tai ainoastaan päivittäin.

Tulevaisuuden opettajan rooli ei ole opettaa oppilaita, kirjoittaa taululle tietoa niin että opetusta saavat kopioivat saman tiedon paperille (jossa oppii vähemmän kuin että saman tekisi Wikipediasta) ja opettelevat tiedon myöhemmin koetta varten. Opettajan rooli on olla avustajana oppimisessa, olla kiinnostunut oppilaan tekemisestä ja antaa vinkkejä. Tulevaisuuden opettajan rooliin kuuluu tärkeänä neuvoa, mitä oppilaan kannattaa oppia ja miksi jokin asia on hyödyllistä hallita. Kun oppilaalla on paljon vapauksia, kuten toivon, on opettajan kerrottava, mistä kannattaa aloittaa. Toisaalta myös valmiit oppimateriaalit kertovat jonkin alan ”tärkeitä” oppisisältöjä.  Opettajan sopii olla myös kohtuullisen tietävä ja taitava henkilö, jolta oppilas voi pyytää apua ja opetusta kun haluaa. Opettajan olisi hyvä olla siten läsnä oppimisessa että hän on tehnyt omaa oppimateriaalia kuten opetusvideoita oppilaalle. Opettajan on täten hyvä olla omassa alassaan internetiin verrattava lähde. Tätä tärkeämpää on kuitenkin innostava opettaja, opettaja joka kuuntelee, opettaja joka neuvoo.

Parempaa oppimista?

Miten se minuun liittyy? No siihen sinun täytyy osata vastata itse 🙂

Millaista voisi olla ”parempi oppiminen ”?

Miksi pitäisi olla parempaa oppimista – vai pitääkö olla?

Miten koulua voisi kehittää niin, että hyvät jutut säilyvät mutta jotain uuttakin mahtuu mukaan?

Miten teknologia liittyy parempaan oppimiseen – mahdollisuuksia, ongelmia…?

 

Attribution Some rights reserved by http://www.flickr.com/photos/platinum07/

Attribution Some rights reserved by http://www.flickr.com/photos/platinum07/