Vierasblogi: Kouluvisioni

Paavo Jordman, peruskoululainen 8. lk

Kouluvisioni

Ihanteellisessa peruskoulussa olisi läsnä monipuolinen jäsenistö. Tavanomaisten oppilaiden, eli kaikkien 6-16 -vuotiaiden suomalaisten lisäksi koulussa olisi eri inhimillisten alojen asiantuntijoita (ylläpitävät omaa luokkahuonetta ja ovat aina luokassaan neuvomassa ja innostamassa oppilaitaan omassa alassaan sekä olemalla kiinnostunut oppilaiden työstä), oppimisen asiantuntijoita (keskustelevat ja neuvovat oppilaita oppilaan oppimisen kokonaisuuden hallitsemisessa ja kaikissa oppimiseen liittyvissä asioissa), muuta henkilökuntaa (kuten ruokalan-) ja ketä tahansa muita, jotka haluavat olla mukana – oppimassa ja tekemässä työtä yhteisen hyvän puolesta. Kaikki nämä, oppilaista keittäjiin olisivat päättämässä koulun asioista. Yksittäinen koulu ei täten olisi vain opetusta ja työtä antava talo vaan myös alueellinen tavallisesta oppimisesta vastaava järjestö.

Nykyään peruskoulussa on 9 luokkaa mutta supistaisin määrän kolmeen, koska lastenkin on toimittava mahdollisimman monipuolisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Luokka- jakoa en halua kuitenkaan poistaa, koska 6- ja 16- vuotias haluaa oppia eri asioita ja eri lailla; vaikka tulevaisuuden koulussa voisikin järjestää kaikkien koululaisten yhteisiä projekteja.

Tulevaisuudessa koulun tulisi keskittyä aivan eri asioihin kuin nykyään. Koulu ei ole kehityksen myötä enää tiedonhankinnan ensisijaisia keinoja eikä koulun ole järkevää opettaa kaikkea sen nykyistä tietosisältöä kaikille maailmassa, jossa kaikki tieto on saatavilla käden käänteessä. Sen sijaan koulun tulisi panostaa kansalaistaitoihin, sillä taito on avain tietoon, eikä toisin päin.

Tämän perusteella jakaisin koulun oppisisällön (joka on nykyään varsin monipuolinen ja mainio mutta yksittäiselle oppilaalle AINA vääränlainen):

  1. TÄYSIN PAKOLLISIIN aineisiin, jotka ovat pohja-aineita ja jotka opettavat kaikille ihmisille pakollisiksi katsottavia asioita. Näitä ovat mielestäni nämä:

    1. Kielitaidot” (aine, jonka juuret ovat äidinkielessä),  joidenka sisältöä ovat lukemisen,     kirjoittamisen, viestinnän ja median (-lukutaidon & -kriittisyyden & -tuottamisen) hallitseminen; taitoja, jotka kuuluvat ihmisen olemukseen.

    2. Tarpeelliset nyky-yhteiskuntataidot”, jonka sisältönä ovat esim. sellaisia taitoja kuten kierrätys, kengännauhojen solmiminen, ohjelmointi, ensiapu,  terveelliset elämäntavat, työnteko ja yhteistyö.

    3. Matematiikka, koska se on maailmankaikkeuden ja ihmisen (ajattelun & kehityksen) kannalta ehdotonta osata.

    4. Liikunta, sen takia että se on jokaiselle ihmiselle tärkeätä terveyden ja ilon lähteenä.

  2. PAKOLLISIIN VALINNAISIIN, jotka olisivat pääasiassa tieteitä ja

    http://visualwritingprompts.files.wordpress.com/2012/05/school-v-life.png

    http://visualwritingprompts.files.wordpress.com/2012/05/school-v-life.png

    taiteita. Pakollisten valinnaisten idea on se, että niitä annetaan tietty määrä ja oppilas saa opiskella niistä mitä vain oman valintansa perusteella, mutta niistä on kuitenkin täytettävä oman koulupäivän pakollinen osuus. Jokaisen oppilaan on omistauduttava täten joillekin yhteiskunnalle hyödyksi oleville inhimillisille aloille, mutta juuri niille, mille haluaa, ei niille, jotka on ylhäältä päätetty. Pakolliset valinnaiset olisi aineina järjestelty niin, että luonnontiede (sisältäen biologian, lääketieteen, geologian, maantieteen, fysiikan, kemian ja tähtitieteen) olisi yksi aine. Samoin ”ihmistiede” (sisältäen yhteiskuntatieteet , psykologia ja historian), sekä sovelletut tieteet (teknologia, teollisuus, maa- ja metsätalous, käsityö, kaupalliset tieteet) ja lisäksi puoliväkisin tekemäni ”neljännen tiedeaineen”, jolle minulla ei ole nimeä (sisältäen filosofian ja teologian sekä rajatieteen). Lisäksi kuvataide (laajennetulla sisällöllä: maalaus&piirustus, tekstiilitaide, keramiikka, valokuvaus- ja videotaide, grafiikka, kaikki tietokoneella tehtävät taiteet) olisi yksi laajoista oppiaineista, samoin ”esitystaide” (sisältäen musiikin, näyttelemisen & elokuvien tekemisen ja tanssitaiteen). Lisäksi omia kokonaisuuksiaan ovat erilaiset käytännölliset aineet kuten kotitalous ja kielet.
    Mitään näistä ei mielestäni ole ihmisen kannalta pakko hallita. Sellainen henkilö, joka ei peruskouluaikansa aikana mene kertaakaan jonkin aineen tunnille, saa kuitenkin tietää aineen nimen, tutkimusalan ja perusperiaatteet. Ja koulu on ihanteessani järjestelty niin, että oppilasta kannustetaan monipuoliseen eri alojen opiskeluun ja niin että oppilas  voi yhtä hyvin mennä vuorotellen niistä jokaiseen tai mennä vain pariin.
    Nämä aineet on järjestetty laajoiksi kokonaisuuksiksi siksi, että tosielämässä eri tieteet, taiteet ja elämän alat liittyvät toisiinsa, ovat yhtä, eivät erillisiä purkkeja.

  3. VALINNAISIIN VALINNAISIIN, jotka olisivat niitä valinnaisia, joista johonkin voi valita mennä koulupäivän päätteksi (tai milloin vain) tai mennä kotiin. Nämä ovat kenen tahansa koulun jäsenen järjestämää oppimistoimintaa – maastossa samoilemisesta ja luontokuvien ottamisesta, jalkapallosta ja samalla tapahtuvasta ryhmätyöskentelystä, tekstipelin ohjelmoimisesta tai polkupyörän tuunaamisesta taiteellikseksi, sammalen solujen tutkimiseen ja tulosten raportointiin, mielipidekirjoitusten kirjoittamiseen ja lehteen lähettämiseen, filosofisiin väittelyihin tai museokierrokseen.
    Näiden järjestäjän tulisi olla osaava ja kiinnostunut valinnaisen aiheesta ja niiden tulisi olla tehty niin, että ne kiinnostaisivat myös osanottajia.

Kaikki oppilaat laativat pakollisista valinnaisistaan suunnitelmat lukuvuoden alussa oppimisen asiantuntijoiden avustuksella. Näitä suunnitelmia ei kuitenkaan ole pakko noudattaa ja omaa linjaa voi muuttaa milloin vain, mutta oppimisen asiantuntijan sopii olla tällöinkin avustamassa oppilasta. Oppilas saa mennä siis opiskelemaan mitä vain milloin vain, pakolliset aineet muodostavat ainoan poikkeuksen. Luokkahuoneet ovat yhtä kuin oppiaineet. Esim. kolmannella ikäryhmällä (7.-9.- luokilla) on yksi (tai enemmän) omia luonnontieteitten luokkia. Yhdessä luokassa on taas yksi tai enemmän saman aineen asiantuntijaa.

Luokassa oppilaat ovat itsenäisesti ja vapaavalintaisesti jakautuneet ”pöytiin”, eräänlaisiin oppimisryhmiin. Tällaisia pöytiä voisivat olla eräässä luonnontieteiden luokassa eräänä päivänä esim. biologian pöytä, geologian pöytä ja tähtitieteen pöytä. Pöydän jäsenet tekevät lähtökohtaisesti koulupäivän aikana yhteisen projektin, joka esitetään päivän päätteeksi luokan edessä tai mikäli sitä ei saada valmiiksi, voivat oppilaat päättää jatkaa huomenna. Jos oppilailla on halua, töiden lopputuloksen voidaan jakaa koko koululle tai koko maailmalle. Monitieteellisissä projekteissa moni pöytä voi olla yhdistynyt. Luokissa pöydät muodostetaan oppilaiden ”omista” helposti siirrettävistä pulpettien tapaisista pikkupöydistä. Jos oppilas ei halua osallistua yhteisprojektiin, voi hän tehdä omaa- tai parityötä luokassa. Jos oppilas (tai pöytä) päättää mennä opiskelemaan kouluun luokan ulkopuolelle, hän ilmoittaa oppiaineen asiantuntijalle ja palaa ennen lopullista lähtöään koulusta.

Luokkatyössä hyödynnetään esim. TVT:tä ja oppilaiden omia mobiililaitteita sekä sosiaalista mediaa. Näiden kaikkien käyttöä opetellaan pakollisissa aineissa, jotta niitä voidaan käyttää valinnaisissa mahdollisimman hyvin. Mielestäni olisi hienoa, että luokissa olisi monia dataprojektoreja ja paitsi, että niiden avulla voisi toteuttaa esityksiä, voisi niillä toteuttaa sähköisiä työpöytiä, eli sellaisen ja liiketunnistimen avulla työpöytää voisi käyttää kosketusnäyttönä yhteisessä työskentelyssä: Esimerkiksi ajatuskartan tekemisessä tai ideoiden pläräämisessä. Oppimateriaalit ja muistiinpanovälineet ovat mielestäni sähköisinä nykyaikaisempia ja toimivampia, koska tällöin oppilaat voivat nähdä vanhat oppimateriaalit peruskouluajan jälkeenkin ja muistiinpanot voi koota kuten haluaa ja niitä voi tarkastella loppuelämässä aina. Materiaaleina voi käyttää kaikille oppilaille avoimia kouluoppimateriaaleja sekä koko internetin sisältöä (jonka käyttöä on opetettu pakollisena).

Koulupäivänä on yksi pitkä ruokatauko sekä muita lyhyempiä taukoja. Oppiainetta saa vaihtaa milloin vain päivän aikana, mutta ryhmätyöskentelyn kannalta ideaalista on se, että ainetta vaihdetaan kerran päivässä tai ainoastaan päivittäin.

Tulevaisuuden opettajan rooli ei ole opettaa oppilaita, kirjoittaa taululle tietoa niin että opetusta saavat kopioivat saman tiedon paperille (jossa oppii vähemmän kuin että saman tekisi Wikipediasta) ja opettelevat tiedon myöhemmin koetta varten. Opettajan rooli on olla avustajana oppimisessa, olla kiinnostunut oppilaan tekemisestä ja antaa vinkkejä. Tulevaisuuden opettajan rooliin kuuluu tärkeänä neuvoa, mitä oppilaan kannattaa oppia ja miksi jokin asia on hyödyllistä hallita. Kun oppilaalla on paljon vapauksia, kuten toivon, on opettajan kerrottava, mistä kannattaa aloittaa. Toisaalta myös valmiit oppimateriaalit kertovat jonkin alan ”tärkeitä” oppisisältöjä.  Opettajan sopii olla myös kohtuullisen tietävä ja taitava henkilö, jolta oppilas voi pyytää apua ja opetusta kun haluaa. Opettajan olisi hyvä olla siten läsnä oppimisessa että hän on tehnyt omaa oppimateriaalia kuten opetusvideoita oppilaalle. Opettajan on täten hyvä olla omassa alassaan internetiin verrattava lähde. Tätä tärkeämpää on kuitenkin innostava opettaja, opettaja joka kuuntelee, opettaja joka neuvoo.

3 comments for “Vierasblogi: Kouluvisioni

  1. Essi T.
    joulukuu 29, 2013 at 9:47 pm

    Hienoja ajatuksia! Peruskoulun rakenne kaipaisi tuulettamista, tässä on näkökulmaa.

  2. Vuokko Kangas
    joulukuu 30, 2013 at 8:01 am

    Todella upea visio! Tätä lähden toteuttamaan heti jo sillä tavalla, että tulevat harjoittelijaopettajani saavat tämän luettavakseen ja keskustelunsa pohjaksi ennen jaksosuunnitelman tekemistä.

  3. Tanja O.
    joulukuu 30, 2013 at 10:23 am

    Upeaa pohdiskelua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *